Kauhutarinoiden trikiini on hyvin aisoissa
Kauhutarinat karhun lihasta, tai verestä ihmiseen tarttuneesta trikiinistä elävät edelleen. Näin siitäkin huolimatta, että Suomessa on viimeksi tavattu trikiinin saanut ihminen 1970-luvulla. Sukkulamatoihin kuuluva trikiini on edelleenkin uhka, mutta se on hallussa tehokkaan tarkastusjärjestelmän ansiosta.
Trikiini oli suosittu aihe metsästykseen liittyvissä tarinoissa ainakin vielä 40 - 50 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan metsästäjä oli yleensä kaatanut karhun ja perinteiseen tapaan heti kaadon jälkeen juonut karhun verta.
Veren mukana metsästäjän elimistöön oli karhusta siirtynyt trikiini – loinen. Loinen pesiytyi lihaksiin ja liikkui kehossa tuottaen silmitöntä tuskaa. Tällaisiin tarinoihin törmää vielä nykyisinkin.
Näin on todella voinut käydäkin, sillä trikiini voi tarttua ihmiseen ja Zoonoosikeskuksen mukaan niinkin kauan aikaa sitten, kuin 1970 – luvulla tällainen tartunta olisi todettu Suomessa.
Tänäkin päivänä mikroskooppisen pieni trikiini on todellinen uhka myös ihmiselle, mutta se on saatu aisoihin, kertoo tutkija Marja Isomursu Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tutkimuslaboratoriosta:
- Meillä Suomessa tarkastetaan kaikki riskialtis liha myös trikiinin osalta, jonka vuoksi liha on turvallista käyttää. Jos jostain eläimestä löytyy trikiiniä, hylätään liha, eikä sitä saa käyttää ravinnoksi.
Joensuussa toimivasta Savo-Karjalan Ympäristötutkimuksen laboratoriosta kerrotaan, että heille toimitetuista näytteistä löytyy trikiiniä vain hyvin harvoin.
Lihansyöjät erikoistarkkailussa
Trikiini elää lihaa syövissä eläimissä, jonka vuoksi juuri niistä otetaan näytteet. Näytteitä otetaan myös hevosista, johtuen yhteiseurooppalaisista määräyksistä, sekä hylkeestä. Eri eläimet ovat tutkijan mukaan eri tavalla trikiinien suosiossa:
- Harvempi kuin joka kymmenes karhu kantaa trikiiniä. Sen sijaan esimerkiksi eteläsuomalaisista ketuista yli puolet ja maamme supikoirista runsas kolmannes on trikiinin tartuttama, kertoo tutkija Marja Isomursu.
Ilveksissäkin trikiini viihtyy, sillä yli 50 % kannasta on trikiinin kasvupaikkana. Susista kolmannes pitää elimistössään hankalaa sukkulamatoa. Myös maassamme melko harvinainen villisika on riskieläin, kuten myös ahma.
Sikatilojen tartuntatilannetta valvotaan hyvin tarkkaan.
Nykyisin trikinelloja, kuten trikiinejä löydetään sikaloista enää harvoin. Syynä arvellaan olevan sen, että eläimet ovat pääosin sisätiloissa, ja että sikaloiden laatu ja eläinten tarkastamiset ovat vuosien myötä parantuneet.
Metsästäjät tunnollisia näytteiden ottajia
Riskieläinten metsästäjät ottavat riistasta noin 50 gramman näytteitä ja toimittavat ne asianmukaisiin laboratorioihin.
Metsästäjän, joka pitää lihat itsellään, ei tarvitse tutkituttaa lihojaan, mutta ainakin karhun osalta lähes kaikki metsästäjät niin tekevät.
Kaikki sellainen riskiriista, joka menee esimerkiksi myyntiin, on tutkittava ennen myyntiä.
Trikinellat tuhoutuvat kuumennettaessa, joten jos liha on tarpeeksi hyvin kypsennetty, ei vaaraa pitäisi olla. Terveysasiantuntijat kylläkin kehottavat jättämään tarkistamattoman riistanlihan syömättä.
Metsässtäjärjestöt yleensä varoittavatkin jäsenilleen trikiinin vaaroista.
http://yle.fi/uutiset/kauhutarinoiden_t ... f=leiki-es
