Ilveksiä tutkitaan pannoituksen avulla – tavoite on selvittää liikkumisreitit
Tutkijat haluavat selvittää ilvesten liikkumista Varsinais-Suomessa. Pelkästään Salon seudulla liikkui viime talvena14 ilvespentuetta. Pannoittaminen on hankalaa, sillä ilves pyrkii pääsääntöisesti välttelemään ihmisasutusta. Apuna käytetään loukkuja ja koiria.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on aloittanut laajan ilvestutkimuksen Salon alueella. Ainakin kahden talven aikana yritetään pannoittaa naarasilveksiä tai niiden pentuja. Tutkimuksella halutaan saada tietoa kannan koosta ja eläinten liikkumisalueista.
- Vain sillä tavalla, että naaraalla on panta, saamme selville tarkan liikkumisalueen laajuuden. Tietoa hyödynnetään kannan arvioinnissa. Perustana arvioinnissa on, kuinka monta pentueellista naarasta kullakin alueella on ja kuinka isolla alueella naaraat liikkuvat, kertoo tutkija Katja Holmala.
Varsinais-Suomessa viime talven erillislaskentojen yhteydessä havaittiin, että muutamilla alueilla on lukuisia pentueita lähekkäin. Yksi tällainen alue on Salon seutu, jossa oli neljätoista pentuetta. Merkintää kohdennetaan sinne ja myös Perniön, Kiskon, Kemiön, Paimionlahden ja Marttilan riistanhoitoyhdistysten alueille.
Pannan saaminen ilveksen kaulaan vaatii taitoa ja onnea
Ilveksen pannoittaminen on hankalaa. Apuna Katja Holmala käyttää loukkuja ja koiraa. Paikallisten metsästäjien apu on usein keskeistä.
- Se on aika haastava operaatio kaiken kaikkiaan. Meillä on hämäräaktiivinen ja laajalla alueella liikkuva eläin, joka pääsääntöisesti pyrkii välttelemään ihmisasutusta. Sanotaan, että metsästys-mielessä sen pyytäminen on huomattavasti helpompaa kuin pannoitustarkoitukseen, kertoo Holmala.
Tutkija kertoo, että myös eläimen hyvinvointi otetaan tarkasti huomioon. Koiralla puuhun ajamisessa pitää olla tarkkana, sillä ajo ei saa kestää yli puolta tuntia.
- Päämenetelmänä on loukkupyynti. Iilves yritetään saada houkuteltua syötin avulla isoihin verkkoloukkuihin. Toinen menetelmä on koiralla puuhun ajaminen ja sitten sieltä puusta nukuttaminen merkintää varten, kertoo Holmala.
Kemiönsaaren ilves muutti Yläneelle saakka
Suomessa on pannoitettu reilut 50 ilvestä. Ensimmäiset niistä merkittiin vuonna 2008. Lokakuun alusta 2013 alkaneella kaudella ei ole vielä pannoitettu yhtään ilvestä, mutta pari vuotta sitten Kemiönsaarella pannoitetusta ilveksestä tutkijalla on tietoa.
- Kyseessä on Kemiönsaarella pari vuotta sitten pannoitettu urospentu. Se merkittiin joulukuussa merkitty ja keväällä se vaelsi synnyinalueeltaan Turun lähiseutujen kautta Yläneelle. Sinne se sitten asettui omalle elinalueellensa. Havaintotietojen perusteella sillä vakiintui sinne liikkuma-alue, kertoo Holmala.
Pantailveskin on pyyntiriistaa
Pannoitettavan ilveksen pitää olla yli 10-kiloinen ja normaalikuntoinen, mieluiten RKTL haluaisi pannoittaa naaraan, jolla on perntuja tai pennun, joka kulkee naaraan matkassa. Pannoitetut ilvekset voidaan ampua, vaikkakin tutkija toivoo, että ne säästettäisiin metsästykseltä pannan toiminnan ajan.
- Silloin kun ilvekselle on myönnetty pyyntilupia, nämä pannoitetut ilvekset ovat laillista riistaa. Jos pannoitettu ilves kaatuu, jolla on panta, kallis panta toivotaan palautettavaksi RKTL:ään jko ruhon mukana Taivalkoskelle tai suoraan Helsingin toimipaikkaan. Pantaa ei saisi katkaista leikkaamalla, vaan avaamalla mutterit, jotta se voidaan uudelleenkäyttää, neuvoo Holmala.
Susien liikkumiseen liittyy paljon pelkoja. Liittyykö ilveksiin pelkoja?
- Ilves on kaikista suurpedoista vähiten pelätty, ja ilvekseen kohdistuu hyvin vähän pelon tunteita. Toki on henkilöitä, jotka kokevat vaikka ilveksen liikkumisen lähialueella pelottavana. Ilves ei ole ihmiselle vaarallinen. Se on erilainen suurpeto kuin esimerkiksi karhu, josta voisi olla fyysistäkin vaaraa, painottaa Holmala.
Juttua on tarkennettu kello 8:55, Laitilan alue ei ole mukana merkinnöissä.
http://yle.fi/uutiset/ilveksia_tutkitaa ... it/7054553
